• Riina Law

Mitä on epäeettinen kuva?

Updated: Oct 30, 2018

Kukaan ei halua ostaa riistämällä ostettua vaatetta. Maailmalla on ollut jo ihan täysin oikeutetusti vuosikymmeniä tuomitsevaa ja vakavan huolissaan olevaa puhetta niin sanotuista hikityöpajoista. Nämä ovat joskus hyvinkin läheistä sukua työelämästäkin tutuiksi tulleille työpajoille, muutamalla tärkeällä erolla (ja eUrolla).


Andrea Piacpuadio - Kuvatoimisto Rodeo

Hikipajoissa lapsia tai aikuisia riistämällä tuotetaan järjettömillä pilkkahinnoilla hyödykkeitä, jotka joko suoraan tai jatkojalostuksen kautta lavennetaan pajakädestä valtakäteen siirtyessään maagisesti aivan käsittämättömään arvonnousuun - eli niistä niistetään tavalla tai toisella hirvittävän paljon suurempi määrä euroja.


Olemme tästä kaikki huolissamme ja syystäkin. Samaan aikaan poljemme omiamme sumeilematta. Todellisuus on lasipurkissa kaikkien nähtävillä.


Suomalainen valokuvaaminen on kuolemassa. Miksi?

Koska kuvaostoja tehdessään ostava osapuoli ei syystä tai toisesta välitä siitä, onko kuva eettinen ostos vai ei. Valokuvaajat eivät enää saa valokuvaamisestaan elantoa ja kuvatoimistoalalla jäljellä ovat enää vain kekseliäimmät ja vahvimmat. Eivätkä enää nekään kohta.

Mitä on epäeettinen kuva?

Käytännössä jokainen kuva, joka on ostettu tai otettu ulkomaisesta kuvapankista - joko rahaa vastaan tai jopa ilmaiseksi. Mikrostock-kuva on kuvaa, jota nykyisin kuvapankeista ostetaan/otetaan käyttöön - yleensä. Mikro-etuliite viittaa hintaan - hinta on murto-osa siitä, mikä se oli ennen ja mikä kuvan todellinen arvo on. Kuvaa ei ole koskaan tarvittu enemmän kuin nyt, mutta siitä ei myöskään ole koskaan maksettu niin vähän kuin siitä nyt maksetaan. Se on outo yhtälö.


Miten se on mahdollistettu? Kylmästi kääntämällä pää valokuvaamisen ammattilaisten elinkeinosta ja polkemalla hinnat riistohinnoiksi. Näin se toimii:

Ulkomainen kuvatoimisto myy vuosisopimuksen hintaan 1908 €, jolla asiakas saa jopa 9000 kuvaa vuodessa. Nopea laskutoimitus kertoo, että yksittäiskuvan arvo on n. 21 senttiä. Kuvaajalle tämä samainen toimisto maksaa apauttiarallaa 31 senttiä kuvalta, joka on enemmän kuin tuon yksittäiskuvan arvo. No mikä järki siinä on? Suurin osa asiakkaista lataa tuolla sopimuksellaan vain noin sata kuvaa vuodessa. Jos lasketaan tuolla pyöreällä summalla yksittäiskuvalle arvo, on se silloin vähän alle 20 euroa per kuva. Joskus ostavat asiakkaat ovat muita palveluita myyviä yrityksiä, jotka velottavat halvasta kuvasta varsin messeviä summia asiakkaaltaan. Siis siitä kuvasta, josta kuvaaja saa 31 senttiä. Tuosta sopimuksesta kuvatoimisto saa 1908 euroa. Kuvaajat yhteensä 31 euroa. Miinus verot.


Mitä kaikkea voi tehdä toisin?

Olen jo pitkään kertonut, että olemme erilainen toimija alalla. Kuvastrategiatoimisto Deego syntyi Kuvatoimisto Rodeon kylkeen tuottamaan syvempää hyötyä, arvoa ja kuvallista ilakointia asiakasbrändiemme viestinnän käyttöön. Olemme perheyritys, joka erikoistuu kuvallisen viestinnän strategisointiin, mutta joka tekee viestinnän strategisointia läpi koko yritysviestinnän ja brändin rakentamisen.


Suosimme kuvan jokaisessa tuotantovaiheessa aina Suomesta löytyvää asiantuntemusta (koska vain se kasvattaa hyvinvointia täällä Suomessa) ja maksamme tuotannon missä tahansa vaiheessa käyttämille ammattilaisille reilumman korvauksen, kuin mitä 31 sentin rojalti on (koska vain se on oikein). Jos tuo aiemman esimerkin kuvaaja olisi myynyt 100 kuvaa Rodeon kautta, olisi hän saanut laskutavasta riippuen n. 1400 euroa itselleen. Miinus verot.

Suomalaisen kuvan tulevaisuus

on huono. Suomessa toimivien yritysten on aika lähteä oikeasti toimimaan julistamiensa arvojen mukaisesti. Yksikään yritys ei arvoissaan sano ääneen, että heille on OK ylläpitää epäreilua riistotaloutta. Julkisilla varoilla elävien organisaatioiden ei pitäisi edes olla mahdollista ostaa kuvaa tai muuta vastaavaa ulkomailta - miten se on yhteiskunnallisten arvojen mukaista? Syyksi muualle kääntymiseen kerrotaan usein olevan budjetin - herää kysymys, mitkä muut näiden organisaatioiden arvoista ovat ostettavissa? Jos syynä on kuva-aiheiden löytyvyys: Suomessa on todella hyviä kuvauspalveluita tarjoavia yrityksiä ja yrittäjiä, joiden työtä tukemalla ostava organisaatio tukee suoraan suomalaista yhteiskuntaa. Suomessa on kuvatoimistoja, jotka myyvät sekä kansainvälistä että kotimaista kuvaa microstockin vastaisin hinnoittelu/rojaltiperustein. Jos kuvaa ei löydy, se voidaan myös etsiä.


Onko se kalliimpaa? Toki. Mutta mikään ei ole niin kallista kuin kaikki ne kuvaeurot, jotka yhteiskunnalle tuhoisasti valuvat lihottamaan pörssiyhtiöiden omistajien kukkaroita. Ulkomaille. Senttiäkään niistä ei jää rakentamaan yhtään mitään. Tänne.


Koska tilanne on niin graavi, on suomalaisten kuvatoimistojen haastavaa saada kuvaajia toimittamaan kuvia myyntiin, sillä se on kovaa työtä. Kuvat täytyy kuva kuvalta hakusanoittaa (suomeksi), eikä kuvaajat ole motivoituneita tekemään sitä. He vuotavat kuviaan näihin isoihin pörssiyhtiöihin, koska myynnit ovat lukumääriltään kovempia, ja vaikertavat kuitenkin pattitilanteessa, jossa liian laiha tilipussi ei enää elätä itseä saati perhettä. Catch-22.

Suomalaisen kuvan tulevaisuus ei siis ole vain meidän tuottajien käsissä. Suurempi vaikutus on ostopäätöksillä.

Olemme jännän äärellä.

Kuva on arvokkaampaa kuin koskaan, mutta sitä pitäisi saada lähes ilmaiseksi. Se on tappava yhdistelmä.

  • YouTube - White Circle
  • Facebook - White Circle

© 2018 DEEGO